ryyppäävä

Suomi

Verbi

ryyppäävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ryypätä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ryyppäävä	ryyppäävät
genetiivi	ryyppäävän	ryyppäävien (ryyppääväin)
partitiivi	ryyppäävää	ryyppääviä
akkusatiivi	ryyppäävä; ryyppäävän	ryyppäävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	ryyppäävässä	ryyppäävissä
elatiivi	ryyppäävästä	ryyppäävistä
illatiivi	ryyppäävään	ryyppääviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ryyppäävällä	ryyppäävillä
ablatiivi	ryyppäävältä	ryyppääviltä
allatiivi	ryyppäävälle	ryyppääville
muut sijamuodot
essiivi	ryyppäävänä	ryyppäävinä
translatiivi	ryyppääväksi	ryyppääviksi
abessiivi	ryyppäävättä	ryyppäävittä
instruktiivi	–	ryyppäävin
komitatiivi	–	ryyppäävine