säätyvä

Suomi

Verbi

säätyvä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä säätyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	säätyvä	säätyvät
genetiivi	säätyvän	säätyvien (säätyväin)
partitiivi	säätyvää	säätyviä
akkusatiivi	säätyvä; säätyvän	säätyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi	säätyvässä	säätyvissä
elatiivi	säätyvästä	säätyvistä
illatiivi	säätyvään	säätyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	säätyvällä	säätyvillä
ablatiivi	säätyvältä	säätyviltä
allatiivi	säätyvälle	säätyville
muut sijamuodot
essiivi	säätyvänä	säätyvinä
translatiivi	säätyväksi	säätyviksi
abessiivi	säätyvättä	säätyvittä
instruktiivi	–	säätyvin
komitatiivi	–	säätyvine