säestävä

Suomi

Verbi

säestävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä säestää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	säestävä	säestävät
genetiivi	säestävän	säestävien (säestäväin)
partitiivi	säestävää	säestäviä
akkusatiivi	säestävä; säestävän	säestävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	säestävässä	säestävissä
elatiivi	säestävästä	säestävistä
illatiivi	säestävään	säestäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	säestävällä	säestävillä
ablatiivi	säestävältä	säestäviltä
allatiivi	säestävälle	säestäville
muut sijamuodot
essiivi	säestävänä	säestävinä
translatiivi	säestäväksi	säestäviksi
abessiivi	säestävättä	säestävittä
instruktiivi	–	säestävin
komitatiivi	–	säestävine