seivattu

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä seivata

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seivattu seivatut
genetiivi seivatun seivattujen
partitiivi seivattua seivattuja
akkusatiivi seivattu;
seivatun
seivatut
sisäpaikallissijat
inessiivi seivatussa seivatuissa
elatiivi seivatusta seivatuista
illatiivi seivattuun seivattuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi seivatulla seivatuilla
ablatiivi seivatulta seivatuilta
allatiivi seivatulle seivatuille
muut sijamuodot
essiivi seivattuna seivattuina
translatiivi seivatuksi seivatuiksi
abessiivi seivatutta seivatuitta
instruktiivi seivatuin
komitatiivi seivattuine
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}