sekaannuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä sekaantua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sekaannuttava sekaannuttavat
genetiivi sekaannuttavan sekaannuttavien
(sekaannuttavain)
partitiivi sekaannuttavaa sekaannuttavia
akkusatiivi sekaannuttava; sekaannuttavan sekaannuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi sekaannuttavassa sekaannuttavissa
elatiivi sekaannuttavasta sekaannuttavista
illatiivi sekaannuttavaan sekaannuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi sekaannuttavalla sekaannuttavilla
ablatiivi sekaannuttavalta sekaannuttavilta
allatiivi sekaannuttavalle sekaannuttaville
muut sijamuodot
essiivi sekaannuttavana sekaannuttavina
translatiivi sekaannuttavaksi sekaannuttaviksi
abessiivi sekaannuttavatta sekaannuttavitta
instruktiivi sekaannuttavin
komitatiivi sekaannuttavine

sekaannuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sekaannuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sekaannuttava sekaannuttavat
genetiivi sekaannuttavan sekaannuttavien
(sekaannuttavain)
partitiivi sekaannuttavaa sekaannuttavia
akkusatiivi sekaannuttava; sekaannuttavan sekaannuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi sekaannuttavassa sekaannuttavissa
elatiivi sekaannuttavasta sekaannuttavista
illatiivi sekaannuttavaan sekaannuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi sekaannuttavalla sekaannuttavilla
ablatiivi sekaannuttavalta sekaannuttavilta
allatiivi sekaannuttavalle sekaannuttaville
muut sijamuodot
essiivi sekaannuttavana sekaannuttavina
translatiivi sekaannuttavaksi sekaannuttaviksi
abessiivi sekaannuttavatta sekaannuttavitta
instruktiivi sekaannuttavin
komitatiivi sekaannuttavine