sekoava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä seota

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sekoava sekoavat
genetiivi sekoavan sekoavien
(sekoavain)
partitiivi sekoavaa sekoavia
akkusatiivi sekoava; sekoavan sekoavat
sisäpaikallissijat
inessiivi sekoavassa sekoavissa
elatiivi sekoavasta sekoavista
illatiivi sekoavaan sekoaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi sekoavalla sekoavilla
ablatiivi sekoavalta sekoavilta
allatiivi sekoavalle sekoaville
muut sijamuodot
essiivi sekoavana sekoavina
translatiivi sekoavaksi sekoaviksi
abessiivi sekoavatta sekoavitta
instruktiivi sekoavin
komitatiivi sekoavine