selaava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä selata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selaava selaavat
genetiivi selaavan selaavien
(selaavain)
partitiivi selaavaa selaavia
akkusatiivi selaava; selaavan selaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi selaavassa selaavissa
elatiivi selaavasta selaavista
illatiivi selaavaan selaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi selaavalla selaavilla
ablatiivi selaavalta selaavilta
allatiivi selaavalle selaaville
muut sijamuodot
essiivi selaavana selaavina
translatiivi selaavaksi selaaviksi
abessiivi selaavatta selaavitta
instruktiivi selaavin
komitatiivi selaavine