selittelevä
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
selittelevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä selitellä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selittelevä | selittelevät |
| genetiivi | selittelevän | selittelevien (selitteleväin) |
| partitiivi | selittelevää | selitteleviä |
| akkusatiivi | selittelevä; selittelevän | selittelevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selittelevässä | selittelevissä |
| elatiivi | selittelevästä | selittelevistä |
| illatiivi | selittelevään | selitteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selittelevällä | selittelevillä |
| ablatiivi | selittelevältä | selitteleviltä |
| allatiivi | selittelevälle | selitteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selittelevänä | selittelevinä |
| translatiivi | selitteleväksi | selitteleviksi |
| abessiivi | selittelevättä | selittelevittä |
| instruktiivi | – | selittelevin |
| komitatiivi | – | selittelevine |