selkiävä

Suomi

Verbi

selkiävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä selitä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	selkiävä	selkiävät
genetiivi	selkiävän	selkiävien (selkiäväin)
partitiivi	selkiävää	selkiäviä
akkusatiivi	selkiävä; selkiävän	selkiävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	selkiävässä	selkiävissä
elatiivi	selkiävästä	selkiävistä
illatiivi	selkiävään	selkiäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	selkiävällä	selkiävillä
ablatiivi	selkiävältä	selkiäviltä
allatiivi	selkiävälle	selkiäville
muut sijamuodot
essiivi	selkiävänä	selkiävinä
translatiivi	selkiäväksi	selkiäviksi
abessiivi	selkiävättä	selkiävittä
instruktiivi	–	selkiävin
komitatiivi	–	selkiävine