selventävä

Suomi

Verbi

selventävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä selventää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	selventävä	selventävät
genetiivi	selventävän	selventävien (selventäväin)
partitiivi	selventävää	selventäviä
akkusatiivi	selventävä; selventävän	selventävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	selventävässä	selventävissä
elatiivi	selventävästä	selventävistä
illatiivi	selventävään	selventäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	selventävällä	selventävillä
ablatiivi	selventävältä	selventäviltä
allatiivi	selventävälle	selventäville
muut sijamuodot
essiivi	selventävänä	selventävinä
translatiivi	selventäväksi	selventäviksi
abessiivi	selventävättä	selventävittä
instruktiivi	–	selventävin
komitatiivi	–	selventävine