selviytyvä

Suomi

Verbi

selviytyvä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä selviytyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	selviytyvä	selviytyvät
genetiivi	selviytyvän	selviytyvien (selviytyväin)
partitiivi	selviytyvää	selviytyviä
akkusatiivi	selviytyvä; selviytyvän	selviytyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi	selviytyvässä	selviytyvissä
elatiivi	selviytyvästä	selviytyvistä
illatiivi	selviytyvään	selviytyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	selviytyvällä	selviytyvillä
ablatiivi	selviytyvältä	selviytyviltä
allatiivi	selviytyvälle	selviytyville
muut sijamuodot
essiivi	selviytyvänä	selviytyvinä
translatiivi	selviytyväksi	selviytyviksi
abessiivi	selviytyvättä	selviytyvittä
instruktiivi	–	selviytyvin
komitatiivi	–	selviytyvine