Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

selviytyvä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä selviytyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selviytyvä selviytyvät
genetiivi selviytyvän selviytyvien
(selviytyväin)
partitiivi selviytyvää selviytyviä
akkusatiivi selviytyvä; selviytyvän selviytyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi selviytyvässä selviytyvissä
elatiivi selviytyvästä selviytyvistä
illatiivi selviytyvään selviytyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi selviytyvällä selviytyvillä
ablatiivi selviytyvältä selviytyviltä
allatiivi selviytyvälle selviytyville
muut sijamuodot
essiivi selviytyvänä selviytyvinä
translatiivi selviytyväksi selviytyviksi
abessiivi selviytyvättä selviytyvittä
instruktiivi selviytyvin
komitatiivi selviytyvine