setvivä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä setviä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi setvivä setvivät
genetiivi setvivän setvivien
(setviväin)
partitiivi setvivää setviviä
akkusatiivi setvivä; setvivän setvivät
sisäpaikallissijat
inessiivi setvivässä setvivissä
elatiivi setvivästä setvivistä
illatiivi setvivään setviviin
ulkopaikallissijat
adessiivi setvivällä setvivillä
ablatiivi setvivältä setviviltä
allatiivi setvivälle setviville
muut sijamuodot
essiivi setvivänä setvivinä
translatiivi setviväksi setviviksi
abessiivi setvivättä setvivittä
instruktiivi setvivin
komitatiivi setvivine