Adjektiivi

muokkaa

sievistelevä

  1. sellainen, joka sievistelee

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa


sievistelevä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sievistellä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sievistelevä sievistelevät
genetiivi sievistelevän sievistelevien
(sievisteleväin)
partitiivi sievistelevää sievisteleviä
akkusatiivi sievistelevä; sievistelevän sievistelevät
sisäpaikallissijat
inessiivi sievistelevässä sievistelevissä
elatiivi sievistelevästä sievistelevistä
illatiivi sievistelevään sievisteleviin
ulkopaikallissijat
adessiivi sievistelevällä sievistelevillä
ablatiivi sievistelevältä sievisteleviltä
allatiivi sievistelevälle sievisteleville
muut sijamuodot
essiivi sievistelevänä sievistelevinä
translatiivi sievisteleväksi sievisteleviksi
abessiivi sievistelevättä sievistelevittä
instruktiivi sievistelevin
komitatiivi sievistelevine