sihdattu

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä sihdata

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sihdattu sihdatut
genetiivi sihdatun sihdattujen
partitiivi sihdattua sihdattuja
akkusatiivi sihdattu;
sihdatun
sihdatut
sisäpaikallissijat
inessiivi sihdatussa sihdatuissa
elatiivi sihdatusta sihdatuista
illatiivi sihdattuun sihdattuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sihdatulla sihdatuilla
ablatiivi sihdatulta sihdatuilta
allatiivi sihdatulle sihdatuille
muut sijamuodot
essiivi sihdattuna sihdattuina
translatiivi sihdatuksi sihdatuiksi
abessiivi sihdatutta sihdatuitta
instruktiivi sihdatuin
komitatiivi sihdattuine
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}