silattu

Suomi

Verbi

silattu

1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä silata

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	silattu	silatut
genetiivi	silatun	silattujen
partitiivi	silattua	silattuja
akkusatiivi	silattu; silatun	silatut
sisäpaikallissijat
inessiivi	silatussa	silatuissa
elatiivi	silatusta	silatuista
illatiivi	silattuun	silattuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	silatulla	silatuilla
ablatiivi	silatulta	silatuilta
allatiivi	silatulle	silatuille
muut sijamuodot
essiivi	silattuna	silattuina
translatiivi	silatuksi	silatuiksi
abessiivi	silatutta	silatuitta
instruktiivi	–	silatuin
komitatiivi	–	silattuine
vartalot
vokaalivartalo	{{{vart.vok}}}
heikko vartalo	{{{vart.heik}}}
vahva vartalo	{{{vart.vah}}}
konsonantti- vartalo	{{{vart.kons}}}