sisältyvä

Suomi

Verbi

sisältyvä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sisältyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sisältyvä	sisältyvät
genetiivi	sisältyvän	sisältyvien (sisältyväin)
partitiivi	sisältyvää	sisältyviä
akkusatiivi	sisältyvä; sisältyvän	sisältyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi	sisältyvässä	sisältyvissä
elatiivi	sisältyvästä	sisältyvistä
illatiivi	sisältyvään	sisältyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sisältyvällä	sisältyvillä
ablatiivi	sisältyvältä	sisältyviltä
allatiivi	sisältyvälle	sisältyville
muut sijamuodot
essiivi	sisältyvänä	sisältyvinä
translatiivi	sisältyväksi	sisältyviksi
abessiivi	sisältyvättä	sisältyvittä
instruktiivi	–	sisältyvin
komitatiivi	–	sisältyvine