Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sitta

  1. (vanhahtava, murteellinen) uloste, sonta

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Malta muokkaa

Numeraali muokkaa

sitta

  1. (kardinaaliluku) kuusi

Norja (nynorsk) muokkaa

Verbi muokkaa

sitta

  1. rinnakkaismuoto sanasta sitja
  2. taivutusmuoto sanasta sitte

Ruotsi muokkaa

Verbi muokkaa

sitta (epäsäännöllinen)

  1. istua


Taivutus – sitta
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens sitter sitts, sittes
imperfekti satt satts
supiini suttit suttits
imperatiivi sitt
Nominaalimuodot

Taivutus muokkaa

Taivutus – sitta
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens sitter sitts, sittes
imperfekti satt satts
supiini suttit suttits
imperatiivi sitt
Nominaalimuodot

Aiheesta muualla muokkaa

  • sitta Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
  • sitta Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

sitta

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta sitt
  2. (taivutusmuoto) yksikön illatiivi sanasta sitt