sivuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä sivuta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sivuttava sivuttavat
genetiivi sivuttavan sivuttavien
(sivuttavain)
partitiivi sivuttavaa sivuttavia
akkusatiivi sivuttava;
sivuttavan
sivuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi sivuttavassa sivuttavissa
elatiivi sivuttavasta sivuttavista
illatiivi sivuttavaan sivuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi sivuttavalla sivuttavilla
ablatiivi sivuttavalta sivuttavilta
allatiivi sivuttavalle sivuttaville
muut sijamuodot
essiivi sivuttavana sivuttavina
translatiivi sivuttavaksi sivuttaviksi
abessiivi sivuttavatta sivuttavitta
instruktiivi sivuttavin
komitatiivi sivuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sivuttava-
vahva vartalo sivuttava-
konsonantti-
vartalo
-

sivuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sivuttaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sivuttava sivuttavat
genetiivi sivuttavan sivuttavien
(sivuttavain)
partitiivi sivuttavaa sivuttavia
akkusatiivi sivuttava;
sivuttavan
sivuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi sivuttavassa sivuttavissa
elatiivi sivuttavasta sivuttavista
illatiivi sivuttavaan sivuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi sivuttavalla sivuttavilla
ablatiivi sivuttavalta sivuttavilta
allatiivi sivuttavalle sivuttaville
muut sijamuodot
essiivi sivuttavana sivuttavina
translatiivi sivuttavaksi sivuttaviksi
abessiivi sivuttavatta sivuttavitta
instruktiivi sivuttavin
komitatiivi sivuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sivuttava-
vahva vartalo sivuttava-
konsonantti-
vartalo
-