skeitannut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä skeitata

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi skeitannut skeitanneet
genetiivi skeitanneen skeitanneiden
skeitanneitten
partitiivi skeitannutta skeitanneita
akkusatiivi skeitannut; skeitanneen skeitanneet
sisäpaikallissijat
inessiivi skeitanneessa skeitanneissa
elatiivi skeitanneesta skeitanneista
illatiivi skeitanneeseen skeitanneisiin
skeitanneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi skeitanneella skeitanneilla
ablatiivi skeitanneelta skeitanneilta
allatiivi skeitanneelle skeitanneille
muut sijamuodot
essiivi skeitanneena skeitanneina
translatiivi skeitanneeksi skeitanneiksi
abessiivi skeitanneetta skeitanneitta
instruktiivi skeitannein
komitatiivi skeitanneine