skeittaava

Suomi

Verbi

skeittaava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä skeitata

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	skeittaava	skeittaavat
genetiivi	skeittaavan	skeittaavien (skeittaavain)
partitiivi	skeittaavaa	skeittaavia
akkusatiivi	skeittaava; skeittaavan	skeittaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	skeittaavassa	skeittaavissa
elatiivi	skeittaavasta	skeittaavista
illatiivi	skeittaavaan	skeittaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	skeittaavalla	skeittaavilla
ablatiivi	skeittaavalta	skeittaavilta
allatiivi	skeittaavalle	skeittaaville
muut sijamuodot
essiivi	skeittaavana	skeittaavina
translatiivi	skeittaavaksi	skeittaaviksi
abessiivi	skeittaavatta	skeittaavitta
instruktiivi	–	skeittaavin
komitatiivi	–	skeittaavine