skulaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaskulaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä skulata
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | skulaava | skulaavat |
genetiivi | skulaavan | skulaavien (skulaavain) |
partitiivi | skulaavaa | skulaavia |
akkusatiivi | skulaava; skulaavan |
skulaavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | skulaavassa | skulaavissa |
elatiivi | skulaavasta | skulaavista |
illatiivi | skulaavaan | skulaaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | skulaavalla | skulaavilla |
ablatiivi | skulaavalta | skulaavilta |
allatiivi | skulaavalle | skulaaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | skulaavana | skulaavina |
translatiivi | skulaavaksi | skulaaviksi |
abessiivi | skulaavatta | skulaavitta |
instruktiivi | – | skulaavin |
komitatiivi | – | skulaavine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | skulaava- | |
vahva vartalo | skulaava- | |
konsonantti- vartalo |
- |