soinnuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä sointua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soinnuttava soinnuttavat
genetiivi soinnuttavan soinnuttavien
(soinnuttavain)
partitiivi soinnuttavaa soinnuttavia
akkusatiivi soinnuttava;
soinnuttavan
soinnuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi soinnuttavassa soinnuttavissa
elatiivi soinnuttavasta soinnuttavista
illatiivi soinnuttavaan soinnuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi soinnuttavalla soinnuttavilla
ablatiivi soinnuttavalta soinnuttavilta
allatiivi soinnuttavalle soinnuttaville
muut sijamuodot
essiivi soinnuttavana soinnuttavina
translatiivi soinnuttavaksi soinnuttaviksi
abessiivi soinnuttavatta soinnuttavitta
instruktiivi soinnuttavin
komitatiivi soinnuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo soinnuttava-
vahva vartalo soinnuttava-
konsonantti-
vartalo
-

soinnuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä soinnuttaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soinnuttava soinnuttavat
genetiivi soinnuttavan soinnuttavien
(soinnuttavain)
partitiivi soinnuttavaa soinnuttavia
akkusatiivi soinnuttava;
soinnuttavan
soinnuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi soinnuttavassa soinnuttavissa
elatiivi soinnuttavasta soinnuttavista
illatiivi soinnuttavaan soinnuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi soinnuttavalla soinnuttavilla
ablatiivi soinnuttavalta soinnuttavilta
allatiivi soinnuttavalle soinnuttaville
muut sijamuodot
essiivi soinnuttavana soinnuttavina
translatiivi soinnuttavaksi soinnuttaviksi
abessiivi soinnuttavatta soinnuttavitta
instruktiivi soinnuttavin
komitatiivi soinnuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo soinnuttava-
vahva vartalo soinnuttava-
konsonantti-
vartalo
-