soistunut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaasoistunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä soistua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | soistunut | soistuneet |
genetiivi | soistuneen | soistuneiden soistuneitten |
partitiivi | soistunutta | soistuneita |
akkusatiivi | soistunut; soistuneen |
soistuneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | soistuneessa | soistuneissa |
elatiivi | soistuneesta | soistuneista |
illatiivi | soistuneeseen | soistuneisiin soistuneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | soistuneella | soistuneilla |
ablatiivi | soistuneelta | soistuneilta |
allatiivi | soistuneelle | soistuneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | soistuneena | soistuneina |
translatiivi | soistuneeksi | soistuneiksi |
abessiivi | soistuneetta | soistuneitta |
instruktiivi | – | soistunein |
komitatiivi | – | soistuneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |