soluttautuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaasoluttautuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä soluttautua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | soluttautuva | soluttautuvat |
| genetiivi | soluttautuvan | soluttautuvien (soluttautuvain) |
| partitiivi | soluttautuvaa | soluttautuvia |
| akkusatiivi | soluttautuva; soluttautuvan |
soluttautuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soluttautuvassa | soluttautuvissa |
| elatiivi | soluttautuvasta | soluttautuvista |
| illatiivi | soluttautuvaan | soluttautuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soluttautuvalla | soluttautuvilla |
| ablatiivi | soluttautuvalta | soluttautuvilta |
| allatiivi | soluttautuvalle | soluttautuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soluttautuvana | soluttautuvina |
| translatiivi | soluttautuvaksi | soluttautuviksi |
| abessiivi | soluttautuvatta | soluttautuvitta |
| instruktiivi | – | soluttautuvin |
| komitatiivi | – | soluttautuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |