sontinut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä sontia

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sontinut sontineet
genetiivi sontineen sontineiden
sontineitten
partitiivi sontinutta sontineita
akkusatiivi sontinut; sontineen sontineet
sisäpaikallissijat
inessiivi sontineessa sontineissa
elatiivi sontineesta sontineista
illatiivi sontineeseen sontineisiin
sontineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sontineella sontineilla
ablatiivi sontineelta sontineilta
allatiivi sontineelle sontineille
muut sijamuodot
essiivi sontineena sontineina
translatiivi sontineeksi sontineiksi
abessiivi sontineetta sontineitta
instruktiivi sontinein
komitatiivi sontineine