sontiva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaasontiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sontia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sontiva | sontivat |
| genetiivi | sontivan | sontivien (sontivain) |
| partitiivi | sontivaa | sontivia |
| akkusatiivi | sontiva; sontivan | sontivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sontivassa | sontivissa |
| elatiivi | sontivasta | sontivista |
| illatiivi | sontivaan | sontiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sontivalla | sontivilla |
| ablatiivi | sontivalta | sontivilta |
| allatiivi | sontivalle | sontiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sontivana | sontivina |
| translatiivi | sontivaksi | sontiviksi |
| abessiivi | sontivatta | sontivitta |
| instruktiivi | – | sontivin |
| komitatiivi | – | sontivine |