sortunut
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaasortunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä sortua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sortunut | sortuneet |
| genetiivi | sortuneen | sortuneiden sortuneitten |
| partitiivi | sortunutta | sortuneita |
| akkusatiivi | sortunut; sortuneen | sortuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sortuneessa | sortuneissa |
| elatiivi | sortuneesta | sortuneista |
| illatiivi | sortuneeseen | sortuneisiin sortuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sortuneella | sortuneilla |
| ablatiivi | sortuneelta | sortuneilta |
| allatiivi | sortuneelle | sortuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sortuneena | sortuneina |
| translatiivi | sortuneeksi | sortuneiksi |
| abessiivi | sortuneetta | sortuneitta |
| instruktiivi | – | sortunein |
| komitatiivi | – | sortuneine |