sortuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaasortuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sortua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sortuva | sortuvat |
| genetiivi | sortuvan | sortuvien (sortuvain) |
| partitiivi | sortuvaa | sortuvia |
| akkusatiivi | sortuva; sortuvan | sortuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sortuvassa | sortuvissa |
| elatiivi | sortuvasta | sortuvista |
| illatiivi | sortuvaan | sortuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sortuvalla | sortuvilla |
| ablatiivi | sortuvalta | sortuvilta |
| allatiivi | sortuvalle | sortuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sortuvana | sortuvina |
| translatiivi | sortuvaksi | sortuviksi |
| abessiivi | sortuvatta | sortuvitta |
| instruktiivi | – | sortuvin |
| komitatiivi | – | sortuvine |