spiikkaava

Suomi

Verbi

spiikkaava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä spiikata

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	spiikkaava	spiikkaavat
genetiivi	spiikkaavan	spiikkaavien (spiikkaavain)
partitiivi	spiikkaavaa	spiikkaavia
akkusatiivi	spiikkaava; spiikkaavan	spiikkaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	spiikkaavassa	spiikkaavissa
elatiivi	spiikkaavasta	spiikkaavista
illatiivi	spiikkaavaan	spiikkaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	spiikkaavalla	spiikkaavilla
ablatiivi	spiikkaavalta	spiikkaavilta
allatiivi	spiikkaavalle	spiikkaaville
muut sijamuodot
essiivi	spiikkaavana	spiikkaavina
translatiivi	spiikkaavaksi	spiikkaaviksi
abessiivi	spiikkaavatta	spiikkaavitta
instruktiivi	–	spiikkaavin
komitatiivi	–	spiikkaavine