splittaava
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
splittaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä splitata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | splittaava | splittaavat |
| genetiivi | splittaavan | splittaavien (splittaavain) |
| partitiivi | splittaavaa | splittaavia |
| akkusatiivi | splittaava; splittaavan | splittaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | splittaavassa | splittaavissa |
| elatiivi | splittaavasta | splittaavista |
| illatiivi | splittaavaan | splittaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | splittaavalla | splittaavilla |
| ablatiivi | splittaavalta | splittaavilta |
| allatiivi | splittaavalle | splittaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | splittaavana | splittaavina |
| translatiivi | splittaavaksi | splittaaviksi |
| abessiivi | splittaavatta | splittaavitta |
| instruktiivi | – | splittaavin |
| komitatiivi | – | splittaavine |