spurttaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaspurttaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä spurtata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | spurttaava | spurttaavat |
| genetiivi | spurttaavan | spurttaavien (spurttaavain) |
| partitiivi | spurttaavaa | spurttaavia |
| akkusatiivi | spurttaava; spurttaavan |
spurttaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | spurttaavassa | spurttaavissa |
| elatiivi | spurttaavasta | spurttaavista |
| illatiivi | spurttaavaan | spurttaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | spurttaavalla | spurttaavilla |
| ablatiivi | spurttaavalta | spurttaavilta |
| allatiivi | spurttaavalle | spurttaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | spurttaavana | spurttaavina |
| translatiivi | spurttaavaksi | spurttaaviksi |
| abessiivi | spurttaavatta | spurttaavitta |
| instruktiivi | – | spurttaavin |
| komitatiivi | – | spurttaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |