starttaava

Suomi

Verbi

starttaava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä startata

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	starttaava	starttaavat
genetiivi	starttaavan	starttaavien (starttaavain)
partitiivi	starttaavaa	starttaavia
akkusatiivi	starttaava; starttaavan	starttaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	starttaavassa	starttaavissa
elatiivi	starttaavasta	starttaavista
illatiivi	starttaavaan	starttaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	starttaavalla	starttaavilla
ablatiivi	starttaavalta	starttaavilta
allatiivi	starttaavalle	starttaaville
muut sijamuodot
essiivi	starttaavana	starttaavina
translatiivi	starttaavaksi	starttaaviksi
abessiivi	starttaavatta	starttaavitta
instruktiivi	–	starttaavin
komitatiivi	–	starttaavine