suitsittava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä suitsia

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suitsittava suitsittavat
genetiivi suitsittavan suitsittavien
(suitsittavain)
partitiivi suitsittavaa suitsittavia
akkusatiivi suitsittava;
suitsittavan
suitsittavat
sisäpaikallissijat
inessiivi suitsittavassa suitsittavissa
elatiivi suitsittavasta suitsittavista
illatiivi suitsittavaan suitsittaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi suitsittavalla suitsittavilla
ablatiivi suitsittavalta suitsittavilta
allatiivi suitsittavalle suitsittaville
muut sijamuodot
essiivi suitsittavana suitsittavina
translatiivi suitsittavaksi suitsittaviksi
abessiivi suitsittavatta suitsittavitta
instruktiivi suitsittavin
komitatiivi suitsittavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo suitsittava-
vahva vartalo suitsittava-
konsonantti-
vartalo
-

suitsittava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä suitsittaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suitsittava suitsittavat
genetiivi suitsittavan suitsittavien
(suitsittavain)
partitiivi suitsittavaa suitsittavia
akkusatiivi suitsittava;
suitsittavan
suitsittavat
sisäpaikallissijat
inessiivi suitsittavassa suitsittavissa
elatiivi suitsittavasta suitsittavista
illatiivi suitsittavaan suitsittaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi suitsittavalla suitsittavilla
ablatiivi suitsittavalta suitsittavilta
allatiivi suitsittavalle suitsittaville
muut sijamuodot
essiivi suitsittavana suitsittavina
translatiivi suitsittavaksi suitsittaviksi
abessiivi suitsittavatta suitsittavitta
instruktiivi suitsittavin
komitatiivi suitsittavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo suitsittava-
vahva vartalo suitsittava-
konsonantti-
vartalo
-