sujuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä sujua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sujuttava sujuttavat
genetiivi sujuttavan sujuttavien
(sujuttavain)
partitiivi sujuttavaa sujuttavia
akkusatiivi sujuttava;
sujuttavan
sujuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi sujuttavassa sujuttavissa
elatiivi sujuttavasta sujuttavista
illatiivi sujuttavaan sujuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi sujuttavalla sujuttavilla
ablatiivi sujuttavalta sujuttavilta
allatiivi sujuttavalle sujuttaville
muut sijamuodot
essiivi sujuttavana sujuttavina
translatiivi sujuttavaksi sujuttaviksi
abessiivi sujuttavatta sujuttavitta
instruktiivi sujuttavin
komitatiivi sujuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sujuttava-
vahva vartalo sujuttava-
konsonantti-
vartalo
-

sujuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sujuttaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sujuttava sujuttavat
genetiivi sujuttavan sujuttavien
(sujuttavain)
partitiivi sujuttavaa sujuttavia
akkusatiivi sujuttava;
sujuttavan
sujuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi sujuttavassa sujuttavissa
elatiivi sujuttavasta sujuttavista
illatiivi sujuttavaan sujuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi sujuttavalla sujuttavilla
ablatiivi sujuttavalta sujuttavilta
allatiivi sujuttavalle sujuttaville
muut sijamuodot
essiivi sujuttavana sujuttavina
translatiivi sujuttavaksi sujuttaviksi
abessiivi sujuttavatta sujuttavitta
instruktiivi sujuttavin
komitatiivi sujuttavine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sujuttava-
vahva vartalo sujuttava-
konsonantti-
vartalo
-