sumuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä sumuta

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sumuttava sumuttavat
genetiivi sumuttavan sumuttavien
(sumuttavain)
partitiivi sumuttavaa sumuttavia
akkusatiivi sumuttava; sumuttavan sumuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi sumuttavassa sumuttavissa
elatiivi sumuttavasta sumuttavista
illatiivi sumuttavaan sumuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi sumuttavalla sumuttavilla
ablatiivi sumuttavalta sumuttavilta
allatiivi sumuttavalle sumuttaville
muut sijamuodot
essiivi sumuttavana sumuttavina
translatiivi sumuttavaksi sumuttaviksi
abessiivi sumuttavatta sumuttavitta
instruktiivi sumuttavin
komitatiivi sumuttavine

sumuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sumuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sumuttava sumuttavat
genetiivi sumuttavan sumuttavien
(sumuttavain)
partitiivi sumuttavaa sumuttavia
akkusatiivi sumuttava; sumuttavan sumuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi sumuttavassa sumuttavissa
elatiivi sumuttavasta sumuttavista
illatiivi sumuttavaan sumuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi sumuttavalla sumuttavilla
ablatiivi sumuttavalta sumuttavilta
allatiivi sumuttavalle sumuttaville
muut sijamuodot
essiivi sumuttavana sumuttavina
translatiivi sumuttavaksi sumuttaviksi
abessiivi sumuttavatta sumuttavitta
instruktiivi sumuttavin
komitatiivi sumuttavine