suomentava
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
suomentava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä suomentaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suomentava | suomentavat |
| genetiivi | suomentavan | suomentavien (suomentavain) |
| partitiivi | suomentavaa | suomentavia |
| akkusatiivi | suomentava; suomentavan | suomentavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suomentavassa | suomentavissa |
| elatiivi | suomentavasta | suomentavista |
| illatiivi | suomentavaan | suomentaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suomentavalla | suomentavilla |
| ablatiivi | suomentavalta | suomentavilta |
| allatiivi | suomentavalle | suomentaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suomentavana | suomentavina |
| translatiivi | suomentavaksi | suomentaviksi |
| abessiivi | suomentavatta | suomentavitta |
| instruktiivi | – | suomentavin |
| komitatiivi | – | suomentavine |