suoristanut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä suoristaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suoristanut suoristaneet
genetiivi suoristaneen suoristaneiden
suoristaneitten
partitiivi suoristanutta suoristaneita
akkusatiivi suoristanut; suoristaneen suoristaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi suoristaneessa suoristaneissa
elatiivi suoristaneesta suoristaneista
illatiivi suoristaneeseen suoristaneisiin
suoristaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi suoristaneella suoristaneilla
ablatiivi suoristaneelta suoristaneilta
allatiivi suoristaneelle suoristaneille
muut sijamuodot
essiivi suoristaneena suoristaneina
translatiivi suoristaneeksi suoristaneiksi
abessiivi suoristaneetta suoristaneitta
instruktiivi suoristanein
komitatiivi suoristaneine