suoristava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä suoristaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suoristava suoristavat
genetiivi suoristavan suoristavien
(suoristavain)
partitiivi suoristavaa suoristavia
akkusatiivi suoristava; suoristavan suoristavat
sisäpaikallissijat
inessiivi suoristavassa suoristavissa
elatiivi suoristavasta suoristavista
illatiivi suoristavaan suoristaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi suoristavalla suoristavilla
ablatiivi suoristavalta suoristavilta
allatiivi suoristavalle suoristaville
muut sijamuodot
essiivi suoristavana suoristavina
translatiivi suoristavaksi suoristaviksi
abessiivi suoristavatta suoristavitta
instruktiivi suoristavin
komitatiivi suoristavine