suoriutuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
suoriutuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä suoriutua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suoriutuva | suoriutuvat |
| genetiivi | suoriutuvan | suoriutuvien (suoriutuvain) |
| partitiivi | suoriutuvaa | suoriutuvia |
| akkusatiivi | suoriutuva; suoriutuvan | suoriutuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suoriutuvassa | suoriutuvissa |
| elatiivi | suoriutuvasta | suoriutuvista |
| illatiivi | suoriutuvaan | suoriutuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suoriutuvalla | suoriutuvilla |
| ablatiivi | suoriutuvalta | suoriutuvilta |
| allatiivi | suoriutuvalle | suoriutuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suoriutuvana | suoriutuvina |
| translatiivi | suoriutuvaksi | suoriutuviksi |
| abessiivi | suoriutuvatta | suoriutuvitta |
| instruktiivi | – | suoriutuvin |
| komitatiivi | – | suoriutuvine |