suuntautuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
suuntautuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä suuntautua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suuntautuva | suuntautuvat |
| genetiivi | suuntautuvan | suuntautuvien (suuntautuvain) |
| partitiivi | suuntautuvaa | suuntautuvia |
| akkusatiivi | suuntautuva; suuntautuvan | suuntautuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suuntautuvassa | suuntautuvissa |
| elatiivi | suuntautuvasta | suuntautuvista |
| illatiivi | suuntautuvaan | suuntautuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suuntautuvalla | suuntautuvilla |
| ablatiivi | suuntautuvalta | suuntautuvilta |
| allatiivi | suuntautuvalle | suuntautuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suuntautuvana | suuntautuvina |
| translatiivi | suuntautuvaksi | suuntautuviksi |
| abessiivi | suuntautuvatta | suuntautuvitta |
| instruktiivi | – | suuntautuvin |
| komitatiivi | – | suuntautuvine |