suuntautuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaasuuntautuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä suuntautua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | suuntautuva | suuntautuvat |
genetiivi | suuntautuvan | suuntautuvien (suuntautuvain) |
partitiivi | suuntautuvaa | suuntautuvia |
akkusatiivi | suuntautuva; suuntautuvan | suuntautuvat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | suuntautuvassa | suuntautuvissa |
elatiivi | suuntautuvasta | suuntautuvista |
illatiivi | suuntautuvaan | suuntautuviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | suuntautuvalla | suuntautuvilla |
ablatiivi | suuntautuvalta | suuntautuvilta |
allatiivi | suuntautuvalle | suuntautuville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | suuntautuvana | suuntautuvina |
translatiivi | suuntautuvaksi | suuntautuviksi |
abessiivi | suuntautuvatta | suuntautuvitta |
instruktiivi | – | suuntautuvin |
komitatiivi | – | suuntautuvine |