suvainnut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä suvaita

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suvainnut suvainneet
genetiivi suvainneen suvainneiden
suvainneitten
partitiivi suvainnutta suvainneita
akkusatiivi suvainnut; suvainneen suvainneet
sisäpaikallissijat
inessiivi suvainneessa suvainneissa
elatiivi suvainneesta suvainneista
illatiivi suvainneeseen suvainneisiin
suvainneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi suvainneella suvainneilla
ablatiivi suvainneelta suvainneilta
allatiivi suvainneelle suvainneille
muut sijamuodot
essiivi suvainneena suvainneina
translatiivi suvainneeksi suvainneiksi
abessiivi suvainneetta suvainneitta
instruktiivi suvainnein
komitatiivi suvainneine