suvaitseva

Suomi

Verbi

suvaitseva

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä suvaita

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suvaitseva	suvaitsevat
genetiivi	suvaitsevan	suvaitsevien (suvaitsevain)
partitiivi	suvaitsevaa	suvaitsevia
akkusatiivi	suvaitseva; suvaitsevan	suvaitsevat
sisäpaikallissijat
inessiivi	suvaitsevassa	suvaitsevissa
elatiivi	suvaitsevasta	suvaitsevista
illatiivi	suvaitsevaan	suvaitseviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	suvaitsevalla	suvaitsevilla
ablatiivi	suvaitsevalta	suvaitsevilta
allatiivi	suvaitsevalle	suvaitseville
muut sijamuodot
essiivi	suvaitsevana	suvaitsevina
translatiivi	suvaitsevaksi	suvaitseviksi
abessiivi	suvaitsevatta	suvaitsevitta
instruktiivi	–	suvaitsevin
komitatiivi	–	suvaitsevine

Liittyvät sanat

• suvaitsevaisto

Synonyymit

• suvaitsevainen

Aiheesta muualla

• suvaitseva Kielitoimiston sanakirjassa