tähtäävä

Suomi

Verbi

tähtäävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tähdätä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tähtäävä	tähtäävät
genetiivi	tähtäävän	tähtäävien (tähtääväin)
partitiivi	tähtäävää	tähtääviä
akkusatiivi	tähtäävä; tähtäävän	tähtäävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	tähtäävässä	tähtäävissä
elatiivi	tähtäävästä	tähtäävistä
illatiivi	tähtäävään	tähtääviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tähtäävällä	tähtäävillä
ablatiivi	tähtäävältä	tähtääviltä
allatiivi	tähtäävälle	tähtääville
muut sijamuodot
essiivi	tähtäävänä	tähtäävinä
translatiivi	tähtääväksi	tähtääviksi
abessiivi	tähtäävättä	tähtäävittä
instruktiivi	–	tähtäävin
komitatiivi	–	tähtäävine