tähyilevä
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaatähyilevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tähyillä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tähyilevä | tähyilevät |
| genetiivi | tähyilevän | tähyilevien (tähyileväin) |
| partitiivi | tähyilevää | tähyileviä |
| akkusatiivi | tähyilevä; tähyilevän |
tähyilevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tähyilevässä | tähyilevissä |
| elatiivi | tähyilevästä | tähyilevistä |
| illatiivi | tähyilevään | tähyileviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tähyilevällä | tähyilevillä |
| ablatiivi | tähyilevältä | tähyileviltä |
| allatiivi | tähyilevälle | tähyileville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tähyilevänä | tähyilevinä |
| translatiivi | tähyileväksi | tähyileviksi |
| abessiivi | tähyilevättä | tähyilevittä |
| instruktiivi | – | tähyilevin |
| komitatiivi | – | tähyilevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tähyilevä- | |
| vahva vartalo | tähyilevä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |