tärähtänyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä tärähtää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tärähtänyt tärähtäneet
genetiivi tärähtäneen tärähtäneiden
tärähtäneitten
partitiivi tärähtänyttä tärähtäneitä
akkusatiivi tärähtänyt; tärähtäneen tärähtäneet
sisäpaikallissijat
inessiivi tärähtäneessä tärähtäneissä
elatiivi tärähtäneestä tärähtäneistä
illatiivi tärähtäneeseen tärähtäneisiin
tärähtäneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tärähtäneellä tärähtäneillä
ablatiivi tärähtäneeltä tärähtäneiltä
allatiivi tärähtäneelle tärähtäneille
muut sijamuodot
essiivi tärähtäneenä tärähtäneinä
translatiivi tärähtäneeksi tärähtäneiksi
abessiivi tärähtäneettä tärähtäneittä
instruktiivi tärähtänein
komitatiivi tärähtäneine