Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

tärisevä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä täristä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tärisevä tärisevät
genetiivi tärisevän tärisevien
(täriseväin)
partitiivi tärisevää täriseviä
akkusatiivi tärisevä; tärisevän tärisevät
sisäpaikallissijat
inessiivi tärisevässä tärisevissä
elatiivi tärisevästä tärisevistä
illatiivi tärisevään täriseviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tärisevällä tärisevillä
ablatiivi tärisevältä täriseviltä
allatiivi tärisevälle täriseville
muut sijamuodot
essiivi tärisevänä tärisevinä
translatiivi täriseväksi täriseviksi
abessiivi tärisevättä tärisevittä
instruktiivi tärisevin
komitatiivi tärisevine