täydentävä

Suomi

Verbi

täydentävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä täydentää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	täydentävä	täydentävät
genetiivi	täydentävän	täydentävien (täydentäväin)
partitiivi	täydentävää	täydentäviä
akkusatiivi	täydentävä; täydentävän	täydentävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	täydentävässä	täydentävissä
elatiivi	täydentävästä	täydentävistä
illatiivi	täydentävään	täydentäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	täydentävällä	täydentävillä
ablatiivi	täydentävältä	täydentäviltä
allatiivi	täydentävälle	täydentäville
muut sijamuodot
essiivi	täydentävänä	täydentävinä
translatiivi	täydentäväksi	täydentäviksi
abessiivi	täydentävättä	täydentävittä
instruktiivi	–	täydentävin
komitatiivi	–	täydentävine