tönivä

Suomi

Verbi

tönivä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä töniä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tönivä	tönivät
genetiivi	tönivän	tönivien (töniväin)
partitiivi	tönivää	töniviä
akkusatiivi	tönivä; tönivän	tönivät
sisäpaikallissijat
inessiivi	tönivässä	tönivissä
elatiivi	tönivästä	tönivistä
illatiivi	tönivään	töniviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tönivällä	tönivillä
ablatiivi	tönivältä	töniviltä
allatiivi	tönivälle	töniville
muut sijamuodot
essiivi	tönivänä	tönivinä
translatiivi	töniväksi	töniviksi
abessiivi	tönivättä	tönivittä
instruktiivi	–	tönivin
komitatiivi	–	tönivine