törkkäävä

Suomi

Verbi

törkkäävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä törkätä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	törkkäävä	törkkäävät
genetiivi	törkkäävän	törkkäävien (törkkääväin)
partitiivi	törkkäävää	törkkääviä
akkusatiivi	törkkäävä; törkkäävän	törkkäävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	törkkäävässä	törkkäävissä
elatiivi	törkkäävästä	törkkäävistä
illatiivi	törkkäävään	törkkääviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	törkkäävällä	törkkäävillä
ablatiivi	törkkäävältä	törkkääviltä
allatiivi	törkkäävälle	törkkääville
muut sijamuodot
essiivi	törkkäävänä	törkkäävinä
translatiivi	törkkääväksi	törkkääviksi
abessiivi	törkkäävättä	törkkäävittä
instruktiivi	–	törkkäävin
komitatiivi	–	törkkäävine