törmäävä

Suomi

Verbi

törmäävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä törmätä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	törmäävä	törmäävät
genetiivi	törmäävän	törmäävien (törmääväin)
partitiivi	törmäävää	törmääviä
akkusatiivi	törmäävä; törmäävän	törmäävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	törmäävässä	törmäävissä
elatiivi	törmäävästä	törmäävistä
illatiivi	törmäävään	törmääviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	törmäävällä	törmäävillä
ablatiivi	törmäävältä	törmääviltä
allatiivi	törmäävälle	törmääville
muut sijamuodot
essiivi	törmäävänä	törmäävinä
translatiivi	törmääväksi	törmääviksi
abessiivi	törmäävättä	törmäävittä
instruktiivi	–	törmäävin
komitatiivi	–	törmäävine